It All Ends...

Voinko aloittaa lomani mielyttävämmin, kuin saattamalla päätökseen yhden ajanjakson elokuvien parissa. Harry Potter on kasvanut minun ja miljoonien muiden fanien kanssa kymmenvuotiaasta pojanklopista aikuiseksi, kuten heitä näyttelevät nuorukaisetkin.

Kuten arvattavaa, odotukset viimeisestä elokuvasta ovat korkealla, ei pelkästään elokuvan ilmestyessä kolmiulotteisena, vaan koko saagan päätös-osan käännöksestä valkokankaalle, jossa tekijät ovat tähän asti onnistuneet kiitettävästi.

Kuoleman Varjelukset -kirja täytti odotukseni kohtuullisesti ellei enemmänkin, vaikka olisin odottanut hieman karumpia kohtaloita useammalle hahmolle molemmin puolin hyvää ja pahaa.. Kirjan jakaminen kahdeksi elokuvaksi ei ollut pelkästään mielyttävää, vaan käytännössä pakollista saadaksemme kaiken tarvittavan nähtäväksemme, kun J.K.Rowlings punoi sarjan kaikki erilliset ja avoimet nyörit päätökseen.

Kun pohtii kirjojen käännöstä elokuvaksi, ovat tekijät onnistuneet mielestäni erinomaisesti, ottaen huomioon teosten laajuuden, tarinan ja hahmojen kasvun yli kymmenen vuoden ajan ja kirjailijan näkemyksen kunnioittamisen läpi seitsemän filmin päättyäkseen tällä viikolla seisemänteen ja samalla viimeiseen "Deathly Hallows part 2" osaan.

Edellinen onnistunut elokuva käännös mielestäni oli Peter Jacksonin "Lord Of The Rings" trilogia, joiden pidennetyt versiot hivelivät parkkiintuneen scifi/fantasia-friikin sielua hyvin tyhjentävästi.

Perjantaina menemme siskoni kanssa alkuillan näytökseen, ja olemmekin uskollisesti käyneet yhdessä katsomassa lähes kaikkia Potter-filmejä.

Kaikilla on varmasti mieluisimmat hahmot ja näyttelijänsä. Siskoni pitää karismaattisesta Severus Snapea tulkitsevasta Alan Rickmanista, joka on saanut minunkin ääneni läpi näiden elokuvien, mutta myös hänen monista muista töistään alkaen Bruce Williksen nemesiksenä, Hans Gruberina 80-luvun lopun "Die Hard" spektaakkelissa. Kaikkiaan pahan edustajat ovat yleensä mielenkiintoisempia kuin hyvikset, joten lämpiän myös Ralph Fienneksen tulkitsemalle Lord Voldemortille nenättömänä pahuuden ilmentymänä..

Kokonaisuutena casting on erinomainen ja kunnioittaa kirjailijan näkemystä ollen lähes kokonaisuudessaan brittiläinen.

On mielenkiintoista seurata, miten nuorten näyttelijöiden ura etenee tämän urakan päättyessä. Monilla nuorista näyttelijän aluista on ollut jo omia elokuvia tai/ja näytelmiä joissa kukin on päässyt vaihtamaan velhon viittansa täysin erilaisiin tamineisiin. mm. Robert Pattison (Liekehtivä Pikari; Cedric Diggory) luo uraa omassa "Twilight" -saagassa, jonka päätöselokuvia aletaan odotella seuraavaksi..

Kaikkiaan fiilarit ovat odottavan korkealla, kuitenkin maltillisen pessimistiset siksi, että katselukokemus pitäytyisi pykälän odotuksia ylemmällä. Onneksi verestin muistoja katsomalla Varjelusten alkuosan eilen, niin sen melankolisen ja hitaan etenemisen päälle ei voi odottaa ja toivoa kuin jyrähtävää ilotulitusta, kuten kirjassakin puolenvälin jälkeen...

Salaa odotan ja toivon, että joku alkaisi koostaa mielikirjasarjastani "Maan Lapset" elokuvasarjaa..

Mäkinen Edition



Mr Mäkinen Lomaisissa Tunnelmissa

Ystäväni Tapsan kamerasta löytyi lukuisa otos viikonlopun reissusta, joten tässä niistä muutamia makoisia esimerkkejä...

Kuten voi havainnoida, on kuvakulmat melko samanlaiset kautta linjan.

Mutta kun oikein räpsii fotoja läpi päivän, osuu aika ajoin ihan nami-valoisuus ja/tai -ilme otokseen...



Illan Hämärtyessä Kortti Käy...

 "Lomailijan Paratiisi" kuvaa taustalla lymyilevää maisemaa mökkeineen, grilleineen, saunoineen, laitureineen ja vesineen oikein hyvin ja se paistaa myös iloisen kolmikkomme silmistä ja nauruun niksahtaneista leukaperistä.

Tikkipokka oli iltojen ajanviete tällä reissulla ja kierroksia lapsittiin ihan kunnioitettavasti.




Sääm Polskii "Kivellä"

Kulutimme pation penkkejä oikein paatoksella kun kortin lomassa paransimme maailmaa.

Iloinen pulskahdus keskeytti pelin silloin tällöin, kun Lehtonen piipahti viilentämässä olotilaansa Pettäisen syleilyssä. Vesi oli muikean tuntuista, oikeastaan optimaalisen lämmintä: ei kylmää, vaan raikasta, eikä liian lämmintä.



Komia on Auringonlasku


Päivällinen Saulin mutsilla oli siinä määrin makoisa ja runsas, että hädin tuskin muistimme grillata iltapalaksi lauantaina muutaman porsaan kyljyksen, jotka hyvin maistuvia kuin olivatkin, jäivät osin aamulle vielä sulavan Karjalanpaistin toimiessa edelleen.


Olutkin pysyi kylmänä, kun olimme rauhoittaneet toisen kaasujääkaapin vain mehu-, limsa-, maito- ja mallasvarastoksi...

Verraten Juhannuksen muistoihin, Öttiäisiä oli melko paljon auringon lähetessä taivaanrantaa. 

Nauru Raikaa Kun On Mukavaaa!

Onneksi Off toimi odotusten mukaisesti hyttysiin, mutta niillä luonnon pikku paskiaisilla oli vahvistuksena pari tusinaa tulitikkuaskin kokoista paarmaa, joiden työskentelyn havaitsi vasta kun oli tuskallisen myöhäistä.

Ja nuo luonnon inkvisiittorit eivät olleet moksiskaan pikku iskuista, vaan tuntuivat heittävän läpyn takaisin kiitokseksi senkasta...




Aivan (hullun uimarin) Perusilme Tietenkin...

Loppuun vielä lyhyt liikkuvan kuvan mukainen otanta viikonlopun riennoista.. Eihän sitä koko aikaa voi kamera olla kourassa, vaikka mielestäni Sale kyllä asiasta huomauttelikin: "Jotta eikö noista vempaimista lopu filmi tai akku ikinä PLIIS!!"

Mökille Mars!

 

Kannatuskahvit Toivakan Grillillä

Vielä viikko lomiin, joten viikonlopuksi oli hyvä siirrostautua Pettäisen äärelle hyvässä porukassa. Lähdimme kahden korvilla liikkeelle Pasilasta Sale ohjaimissa, mukana Sääm, Tapsa ja Noora, joka erkani perillä kavereittensa luo.

Matkalla pysähdyimme tietenkin Toivakassa perinteisille kannatuseväille paikalliselle grillille, josta reissaaja saa erinomaisella hinta/laatu-suhteella pikku- ja hieman isommankin nälän häviämään muutamalla eurolla.

Satunnainen pilvi helpotti hellettä

 Mökille päästyämme Norppa lähti äitinsä kera kaupunkiin ja veljensä Nuutti jäi valvomaan miehistä viikonlopun viettoa.

Koska myötä-nautimme samalla Tapsan loman aloitusta, ei viikonlopulle ollut varattu muita puhdetöitä, kuin saunan lämmittely, oluiden viilentely, grillin käynnistely, järviveden märkyyden testailu ja nestetasapainon ylläpito tikkipokan lomassa. Täydellistä!



Tapsa

 Tämän ollessa jo ties monesko raportti tutuista mökkimaisemista, tuntuu siltä ettei tekstiin tahdo saada uutta näkökulmaa millään, kun tapahtumat toistavat edellisten retkien kaavaa vain hiuksen hienoilla eroavaisuuksilla. Siispä annan seuraavien riimien tuoda kaivattua poikkeuksellisuutta:

***************************

 

Sääm

Viikonloppu alkaa saa, Saxon kyytiin istahtaa.

Otsat hieman kuultaa, vesipullot auttaa..

Toivakasta lihikset, kaikki mössöt tietenkin.
Tiukat kysymykset, ken vie triviaalin..

Ensin Sale nöyryyttää, sitten Norppa yllättää.
Ei pärjää Tapsa Sääm, Sale tätä hyödyntää.

Sale

Kaikki kuulla saamme tuon, voiton ilakoinnin.
Ystävällemme sen suon, voittoja niin harvoin...

Mökki viimein edessämme ja pihaan kurvaamme.
Vaihtokauppa lapsista, Tytöt autoon saatamme.

Ilma on lämmin, olut viileää!

Viimeinkin on hiljaista, ei oma möly häiritse.

Sit saunan kautta järveen, vesikin on märkää.

Maltaat haihtuu ikeneen, lerssillä siirrämme nälkää.

Illan hämärässä huomaa, on kesä vasta alussaan.
Hieman hörppään juomaa, se on yhä makoisaa.

Lauantaina Karttulaan, Liitokiekkoa pelaamaan.
Ken voitti, ei voi muistaa.. Leenalle lounastamaan.


Leenan pikkusauna.


Makuhermojamme näykkii mainio lounas,
Karjalanpaisti, ruisleivät ja piiras..

Aina yhtä mukava, on Syvänniemellä vierailla
Emäntä vieraanvarainen, myös ilma loman mukainen.

Sitten takas mökille, saunaan pintalöylyä.
Vaatteet jää laiturille, tsiigaa tätä hyppyä!

Ilta yöksi aamuksi, liian äkkiä vaihtuu.
Lepo kääntyy paluuksi, toisille työt kutsuu.

***************************


Sale Pajauttaa Vahvan Avauksen.

Juhannustaikoja Pettäisen Rannalla



Salen taidonnäyte korkeasta polviasennosta

Aamuun heräsimme melko pirteänä hyvin nukutun yön jälkeen ja joukkomme aloitti Juhannukseen valmistautumisen puolipilvisessä säässä. Ensin hyppäsimme Peugeottiin ja karautimme nelisin (Sale, minä, Noora ja Nuutti) Karttulan koulukeskuksen puistoon nakkelemaan Frisbeetä tiukkaan Juhannuskilpailuun.


Nuutti pajauttaa mainion lähestymisheiton


Rata on oikein mukava sijoittuen avaraan ulkoilupuistoon sisältäen kymmenen koria. Aloituspisteitä ei ole varsinaisesti merkitty, joten huomasimme ensimmäisellä käynnillä parhaimman tekniikan olevan sellainen, että jokainen reikä/rata keksitään sitä mukaa, kun peli etenee. Tällöin saimme aina hieman erilaisia haasteita ja vaikeusasteita ja matkoja koko kisan ajaksi.

Tiukka paripeli taipui Samin ja Nuutin eduksi Salen ja Nooran jäädessä nuolemaan näppejään.


Sääm, Nuutti, Sale ja Noora



Löylyjen välissä maukas huurteinen viilentää oloa

Palasimme mökille parin tunnin kisan jälkeen ja heti alkoikin saunan lämmitys ja vihtojen teko. Harri ja Katja olivat hakeneet viralliset koivut kiinni mökin kaiteisiin ja lippu nostettiin juhlistamaan pihamaata. Saunan jälkeen alkoi aterian organisointi johon koko porukka osallistui nälän jo alkaessa elehtiä vatsalaukussa.

Saulin tehtävänä oli valmistaa lihat: pippuri- ja lehtipihvit, Katja operoi kanakeiton alkuruoaksi, Sami valmisteli valkosipuli-tomaatit, Noora toimi peruna-vastaavana ja Nuutti taiteili pekoni/koskenlaskija-herkkusienet paistokuntoon.

Harrin tehtävänä oli osaltaan motivoida ja kannustaa kaikkia parhaimpaan suoritukseen, mihin koko rytmiryhmä ylsikin mutkattomasti.


Nuutti pilkkoi ansiokkaasti valkosipulin kynnet




Tomaattien rakennus on tarkkaa puuhaa





















Koko aterian teema oli tänä vuonna onnistuneesti: "Ei Määrä, Vaan Laatu" joten einestys oli myös oikea oppisesti jaksotettu. Alkukeiton jälkeen vietimme puolen tunnin tasoituksen, kun pihvit tirisytettiin syömäkuntoon. Aivan fantastinen setti ja erittäin briljantti juhla-ateria, niin kokonsa kuin maukkuutensa puolesta.



Keitto oli kuumaa ja maukasta! Seura sitäkin lämpimämpää!



Kulinaristinen Taideteos! Nam!


Aterian jälkeen alkoi illan vietto aluksi pelien merkeissä. Kun pöytä saatiin korjattua ja lasit täytettyä, niin Risti/Riviseiska rupesi siivittämään herkullisen aterian sulattelua. Hetken aikaa luontoäiti muistutti oikukkaasta mielestään ruiskauttaen pienen sateen, joka päättyi komeaan sateenkaareen mökin yllä. Kaikki olivat niin täynnä, ettei kultapadan etsijöiksi kirvonnut kukaan..;-D

Korttipelien tauottua kaivoimme kaapista Alias-pelin joka kirvoitti illan parhaat naurut, mutta paljasti samalla muutamasta iloisesta juhliasta epäreilumman kisaajan: Lurjukset Sale ja Harri huijasivat kaikilla mahdollisilla keinoilla häviten silti pelin ja kehtasivat vielä jäädä kiinni rötöstelystä...


Kortti kävi Kunnioitettavasti..



Illan edetessä sauna sytytettiin uudelleen lämpenemään ja aloimme samalla kasata kokkoa yläpihalle, kun maasto oli koko viikon tasaisesti vettynyt turvalliseksi moista sytyttää. Mojova juhlakokko saatiinkin pienen "herättelyn" jälkeen roihuamaan. Tulta vartioitiin tietenkin kuuliaisesti keskikesän auringon hiipiessä metsän rajaan noustakseen taas lämmittämään aamun tunteja.

Mielyttävä yksityiskohta oli myös koko viikon se, ettei johtuen ilman tavanomaisesti viileämmästä lämpötilasta ja hieman tuulisesta säästä, itikat ja ötökät näyttäytyivät hyvin niukalla imutus-joukolla.



Aamu valkeni loisteliaana Juhannuspäiväksi












Kaikkiaan muistorikas keskikesän festivaali Juppien mökillä Pettäisen rannalla. Kiitos!

Savusaunassa Kumpulaukaan rannalla



Teppo ja Nuno

Keskiviikkona ajelimme Matin tiluksille Kumpulaukaan lähelle jossa yhtenä ohjelmana oli seurata Nunon ja Tepon keskinäistä toohotusta ympäri nurmia ja lähimetsiä.

Hieman murinaakin syntyi, kun pojat selvittivät alfa-uroksen roolitusta keskenään. Hyvinhän kaverukset loppujen lopuksi keskenään pelasivat ja Nunon joutuessa poistumaan illemmalla Kuopioon oli ilmassa aitoa murhetta molempien elkeissä..

Savusauna ei pettänyt tälläkään kertaa vaan kaikessa askeettisuudessaan tarjosi mainiot löylyt savun tuoksuineen. Ilma oli asian mukainen saunalla, vaikka päivällä hieman ropisikin.

Ölkki ja nuotioitu makkara löylyjen välissä maistui erinomaiselta, kuten tavallista.

Saunan ranta on hieman matala nopeaan pulahteluun, kun siinä joutuu kahlaamaan sata metriä, ennenkuin munaskuut piiloutuvat veteen. Tulipa käytyä kuitenkin kokeilemasssa veden märkyys..


Pitkä on matka ennen kastautumista



Kaukana on sääm





Kuten tyypillistä, ei nauru tauonnut monasti illan aikana ja Matin ylenpalttiset tarjoilut sulivat illan aikana nautinnollisen hitaasti, kunnes oli aika taipua taas yöpuulle.



Frisbee sankarit!

Torstain ohjelmassa oli ensin Frisbee-kilpailua Karttulassa ja sen jälkeen hieman pihahommia mökki-maastossa: Harri puuhasi Salen kanssa puuliiteriä pikkumökin taa ja kvartetti: Sääm, Katja, sekä juniorit Noora ja Nuutti keskityimme hiekan kärräämiseen yläpihalta alas, vieden vaihdossa pölli-kuormia takaisin ylös halkomista odottamaan.



"Sahalla saa ja Hevosella pääsee"



Kun homma oli puikkareissa niin saunassa oli väsyneen onnistunut fiilis pahimman ravan huuhtoutuessa iholta pois raikkaassa järvivedessä. Pientä iltapalaa ja porukka oli melko valmista kauraa tuon päivän osalta.

Tästä oli hyvä lähteä juonimaan Juhannus-aaton ohjelmaa perjantaiksi.

Moro! Se on Noro!

Keskiviikon yllättävin ja mukavin uutinen oli, kun puhelimeni soi matkalla Matille ja Ystävämme Noro ilmoitti, että olisi lähdössä mukaan talven seikkailuun Thaimaahan.

Olimme Tapsan kanssa pistäneet ajatuksen itämään Samin grillijuhlissa, onnistuen ilmeisen houkuttelevasti maalaamaan reissusta ja kohteesta eloisan ja innostavan kuvan, emmekä voisi parempaa vahvistusta jo olemassa olevalle kolmikollemme saada.

Tiedossa lukuisia rempsakoita sattumia lisää marras-joulukuulle, sekä oiva lisäys välipäivien Sanghai-rinkiin, jos/kun ei jaksa ammentaa kohteen moninaista kulttuuria joka ainoana päivänä..

Pieksamäen kautta Kuopioon



Aulin ja Sepon Torppa

 Loma jatkui alkuviikosta punaisen paholaisen liikahtaessa kohti Pieksamäkeä. Siskoni Aulin uuden kotikaupungin maisemissa vietimme rauhallisen maanantain sateisessa ilmassa. Piipahdin pizzalla ja parilla maltaalla, kun odottelin sisareni työpäivän päättymistä.

Illan kuluessa muuttui alkuperäinen suunnitelma jonka mukaan olisin ollut Pieksamäellä keskiviikkon asti; Aulin työpäivät jatkuivat tasaantuvasti iltaan asti, eli lomaileva Lehtonen päätti vaihtaa ympärilleen muita lomailijoita. Tiistai-aamusta lähdin Juppien mökkiä kohti Syvänniemelle.

Saavuinkin perille jo kymmenen aikaan aamusta muun porukan vasta ravistellessa unihiekkoja silmistään. Kävimme Syvänniemellä Salen äidin tiluksilla ja suuntasimme heittämään Frisbee-Golfia Karttulaan. Sen jälkeen olikin ohjelmassa leppoista elämää mökkimaisemassa syöden, saunoen ja nauttien kesästä.