
...vettä ja mallasta on sisältänyt pari ensimmäistä päivää Kiinanmeren rantamaisemissa. Ei voi valittaa lämmöstä kun tietää, mikä odottaa parin viikon kuluttua koto-Suomessa. Siinä määrin löi ilmasto takapakkia, että mulle iski eilen illalla todennäköisesti lievä lämpöhalvaus, eli ruokaa ei voinut syödä, kaikki tuli illemmalla pihalle ja joka paikka kolottaen menin jo varhaisillalla elpymään.
Onneksi aamulla herättyäni olo oli normalisoitunut ja nyt on loistavat fiilarit päivän toimia odotellessa. Olen näköjään ominut ihan oman rytmini, kun ukot riekkuivat aamutunneille ja nyt vastaavasti heittävät zetaa ilmastoiduissa (luojan kiitos) makuukammareissa. Ilmalämpöpumppu on ainut tapa saada nukuttua näissä lämmöissä.
Eilen kirmaistiin Salen kera tarkistamaan merenranta, eikä se pettänyt odotuksia. Ranta on aika kapea ja ehkä pari kolme kilsaa pitkä. Vähän väliä olisi mahdollisuus vuokrata aurinkotuolia tai toteuttaa lukuisia harrasteita hevoskyydeistä leija-surffaukseen tai vesijetillä ajelemiseen. Pitäydyimme kävelemisessä, emmekä olleet paahteessa kuin reilun tunnin.. Silti lämpö teki tehtävänsä ainakin minun kohdalla
Rantakadut olivat täynnä toinen toistaa täydempiä putiikkeja josta olisi voinut hankkia erilaisia rantaleluja ja -muotia..
Asumuksemme allas veti puoleensa lukuisan kerran ja saimme tiukat vesipallokilpailutkin kasaan vaihtuvilla tiimeillä. Kyllä lomailu on fantastista!
Hua Hin ei ole mikään metropoli eli kaikki on käytännössä kävelymatkan päässä. Helpommalla kuitenkin pääsee, kun tilaa tuk-tukin eli mopo taksin, joka vie sadalla paikallisella minne tahansa (100 bht = alle 3 egeä)
Liikenne hirvittää edelleen, enkä usko sen helpottavan parissa viikossa. Tuk-tukit ovat todella heppoisia mopoja tai lava-autoja, joihin on viritetty loossi neljästä kuudelle matkustajalle. Pääkatu on kuin kehätie, jonka yli joutuu hipsimään (ihan suojatietä pitkin.. tavallaan) ja ajoneuvoja varten on useita uukkari-väliköitä, eli täällä ei ole tietoa rampeista tai liikennevaloista.. Jännää. Ja ah tämä vasuri-liikenne...