Kiitos vuodesta 2011

On joulu-aatto ja ilma valitettavan epä-jouluinen: Vettä sataa, lumesta ei tietoakaan ja pimeys yrittää tunkea tajuntaan.. Onneksi moinen ei masenna, joten avasinpa sen kunniaksi uuden blogin ensi vuodelle.

samic 2012

Uuden sivuston aloitan palaamalla kaiken alkuun, eli skannailin kuvia äiskän ja iskän albumeista ja yritän muistella, mitä missäkin tapahtui. Osa faktoista on auttamatta painunut unholaan, mutta aukot korjaan kysymällä ja ihan vaikka keksimällä... Saa kommentoida, jos osallisilla on tarkempia muistikuvia..


Anin kanssa oli aina hauskaa, kun sisko keksi usein vaikka millaisia hassutuksia...



Joulumieltä odotellessa...

Fiilis todellakin sään mukainen: Nipin napin plussalla, mutta kosteaa, pimeää ja hyytävää…

Paluu Paratiisiin

Joo ei.. en ole lähdössä takaisin Thaimaahan tahi Hua Hiniin, muutoin kuin muistoissani.. Kokosin kolme ja puoli minuuttisen fiilistelyn koko reissumme kulusta ilman selityksiä. Kukapa niitä tarvitsee.

Viikko on oltu kotona ja töissä ja viikon päästä on Joulu.. Hip hei! Fiilarit on ihan sään mukaiset: hieman plussalla, mutta märkää ja pimeää suurimman osan ajasta... No aina voi alkaa suunnitella uutta matkaa lämpimään.. ja kesäkin on ihan nurkan takana..

kolme ja puoli minuuttia.. Hmm, aika lyhyt muisto kahdesta viikosta. No voihan sitä tietysti selata parikymmentä edellistä blogi-merkintää tarkempia deja-vu välähdyksiä etsien...



Ja ensi vuoden tapahtumiin olen luonut uuden blogin: samic2012.blogspot.com

Kotimatka alkaa.. Buhuu..

Herätys viideltä. Suihkun ja lopun pakkauksen kautta tsekkaamaan ittemme ulos ja sitten hotellin taksilla sujuvasti lähtöluukulle odottamaan koneeseen pääsyä.

Jees. Viimein koneessa. Kello paikallista aikaa 8:45 ja konetta pakataan lähtökuntoon. Edessä 11 tunnin lento sisältäen leffoja, makoisaa kone-muonaa ja ehkäpä muutaman gintonikin... Ja sitten ulos räntäiseen kotimaahan..

Lento meni taas erittäin sujuvasti, vaikka penkit tuntuivatkin tulomatkaa ahtaammilta.. Katsoin 11 tunnin lennon aikana neljä leffaa:  Cowboys&Aliens, Tartunta, Columbian ja Kauheat Pomot.. oikein viihdyttävää matkantekoa.

Se on hassun näköstä, kun kaikilla on ruutu nenän edessä ja jokaisella erilaista leffaa, peliä, uutista tai ihan lentotietoja omalla näytöllä..

Oli miten oli. kone laskeutui Suomeen piirun yli puoli neljältä ja matkamme Hua Hiniin on auttamatta ohi. Mukavaa oli ja Thaimaa tulee olemaan taatusti matkakohteena uudelleenkin.

Kiitos matkaseuralleni ja teille muutamille, ketkä olette käyneet urkkimassa tapahtumia täältä.

The End.

Viimeinen päivä again!

Niinpä siis kävi, että pääsimme nauttimaan Bankokin maisemista pari iltaa lisää, mitä oli tarkoitus.. Kone lähtee sunnuntai aamuna yhdeksältä paikallista aikaa, eli suomessa ollaan kolmelta iltapäivällä.

Ilta ihmeteltiin uusien lentojen ajankohtia, ja hotellihuoneet pariksi yöksi, ja kun nämä olivat valmiina, niin pääsimme asian ytimeen saatuamme hieman stressi-alkoholia kaikkiin vaivoihin.. Enää ei korvennut viivästynyt matkustus-suunnitelma ja aloimme ottaa tilanteesta iloa irti.

Luantaina päivällä kurvattiin Sky-trainilla keskustaan ja pällistelemään maisemia Baiyoke Sky Hotellin kattoterassilta kolmensadan metrin korkeudesta.. Wau mitkä maisemat..

Kolme sataa patia ottivat hissimatkasta yläilmoihin, mutta saihan sillä kattobaarista kyllä drinkin.. Ei sillä, etteikö oltais ostettu muutenkin..

Korkeita oli kaikki ympärilläkin olevat talot, eikä Baiyoke ole kuin maailman 48. korkein rakennus, mutta onhan se piirun Lepuskin töllejä ylempänä..

Olisihan Bankokissa varmasti enemmän nähtävää, mutta lyhyen korttelikierroksen perästä palasimme hotellille ja siirryimme allasbaariin...

Aivan hillittömän makee lätäkkö hotlan toisessa kerroksessa, ja urpoinahan siellä taas viilletettiin vedessä kuin saukot konsanaan..

Altailun jälkeen parit neuvoa antavat huoneessa korttipelin lomassa ja päivällistä metsästämään. Salen kanssa vedettiin seisovasta pöydästä sellaset murkinat, jotta oksat pois. Noro tyydytti nälkänsä Thai-menyyn kana-riisi kokoonpanolla ja Tapsalle maistui vastaava herkku.

"Oltaisiin muuten juuri tällä hetkellä Suomen räntäsateissa...!

Norokin on täysin palannut loma-moodiin lento-hässäkän jäljiltä..

Hotellimme allas helli meitä oikein kunnolla ja koko rahalla.. Ei ollut ihan halvimmasta päästä, mutta helppo liikahtaa sunnuntai-aamuna lähtöluukulle...

Viimeinen päivä...

Torstaina nautimme lämmöstä ja löhöilystä viimeisen kerran. Tiukat pallokisat altaassa, Brunssi Big Maman tavernassa, pakkaamista ja mainio "viimeinen" illallinen keskustassa. Aamulla lähdettäisiin kymmeneltä kohti Bankokkia ja tarkoitus oli viettää päivä suurkaupungissa, kunnes kone nousisi puolenyös jälkeen kohti koti-Suomea... Naapurin Eija kävi myös moikkaamassa meitä kesken kiivaan pakkaamisen.

Paistettu lohi maistui ja näytti suussa sulavan hyvältä..

Jälkkäriksi tuhti Banana Split

Perjantaina matkalla Hua Hinistä Bankokiin saimme nähdä hieman sateisempaa Thaimaata. Kuskin polkiessa tila-autoa ihan omiin sfääreihin, satoi ympärillämme hetken melko runsaastikin..

Ja kun saimme matkalaukut säilytykseen ja suuntasimme keskustaan, yski puhelimeen melko yllättävä viesti: "johtuen Finnairin lentäjien ylityökiellosta, on lentonne peruutettu. Sori!"

Ei siinä mitään, nyt olemme hotellissa lentokentän kupeessa pari yötä lisää ja suuntaamme huomenna uusin elkein kohti keskustaa. Ainakin yhteen pilvenpiirtäjään pitää mennä pällistelemään maisemia..



Fight or Die! Again!

Toivuttuamme puisto-paraatista, hilpaisimme ensin hakemaan mittatilaus-paidat räätäliltä ja sitten muonituksen päälle jälleen katsastamaan Thai-boxingia tällä kertaa suomalaisten ylläpitämään Grand Thai Boxing Gymiin Villa Parkin viereen.

On se vaan hauskaa katsoa väkivalta kamppailuja hyvässä seurassa.. Ja pikkuisen mallasta maistellen..

Päästiin pariin vikaan matsiin kehään toivottamaan ottelijat antamaan parastaan jotta veri vaan purskahtelisi ja leukaluu lonksahtelisi..



Saulilla ei ollut munaa nousta kehään kannustamaan vaan mies pitäytyi pöydän äärellä ja huolehti (yllätys sinänsä) kuvaamisesta ihan hyväksyttävästi. Miehelle kun laittaa päälle laitetun kameran kouraan ja kädellä viittaa kuvaus suunnan, niin siinä ei oikeastaan voi epäonnistua..



Pa-La-U

Keskiviikon aktiviteetti oli Pa-La-U luonnonpuisto, jossa tarvottiin joen vartta ihmetellen veden soljumista tasolta toiselle kuvan kauniissa maisemissa.

Onneksi oli vartalot pehmennetty edellisenä päivänä sillä polkujen ja kivien yli dallailu kävi ihan oikeasta liikunnasta

Oppaamme Antti Virtanen kylvi mielyttävää trivia-tietoa Thaimaasta pitkin matkaa. Sinnikkäästi miltei kasikymppinen Thaimaan konkari jaksoi tarpoa kanssamme viidakossa.

Monet tulvat nähneet puut olivat massiivisen jykeviä. Maasto oli sellainen että jokainen oksa ja juuri muistutti käärmettä, eli koko ajan oli puurot housussa.. Salella..

Matka oli pitkä ja nousut jyrkkiä kapealla polulla. Välillä poukkoiltiin joen poikki kiviä pitkin.

Ihan ei Viktorian putouksien kaltaisia vesimassojen pudotuksia nähty, mutta ihan komeita maisemia kuitenkin..

Lämmin siinä tuli toista tuntia jatkuneen patikoinnin jälkeen. Ja jätin tietenkin vesipullon autoon...

Swimming with Fishes..

Ehkäpä erikoisin pulahdus suoritettiin (tai siis minä suoritin) nelos-levelin altaalla paikallisen kalaparven kanssa.. Hubaa.

Suurin pudotus koko joella (huom ilman photo-shoppausta

Pitkä oli matka myös takaisin lähtöpisteeseen.

Noro ja Antti vaihtavat ajatuksia.

Uinnin jälkeen olo oli huomattavan freshi, joten paluu sujui melkeimpä painovoiman avulla...

Palattuamme pikkubussille, pysähdyimme nauttimaan maittavaan lounaan Pa-La-U kylään, jossa oli viihtyisän ravintolan lisäksi jokunen koju tien kahta puolta ja thats it.

Ravintolan terassilta olisi ollut hyvät näkymät viereiselle tekojärvelle, muttaa se oli valitettavasti kuiva.. Ruoka sen sijaan oli loistavaa.

Hieno retki taas ja illalla mentiin katsomaan lisää thai-boxingia, josta myöhemmin lisää..